Tää vuosi on mennyt agikisojen ja treenien osalta ihan pieleen mun sairastelun ja koirien kennelyskän takia. Ei olla voitu käydä treeneissä ja kisoja on jouduttu jättää väliin joko mun sairastelun tai koirien kennelyskän ja karanteeniajan takia. Yhdet kisat jäi väliin hautajaisten takia. Joten eilen lähdin kisaamaan Mämmikarkeloihin ihan vaan sen takia että nyt oli PAKKO tehdä jotain, muuten nuppi sekoaa ! Harjoittelu oli puutteellinen: viime viikolla yhdet treenit, tällä viikolla hallilla yksittäisten esteiden treeniä ja torstaina treenirymän sisäiset möllit jossa tuloksena HYL mun ohjausvirheen takia. Mutta Niina antoi mulle kullanarvoisia ohjeita miten mun pitää asennoitua kisoihin saadakseni aikaan hyvän suorituksen. EI saa miettiä että pitää tehdä nolla tai edes varma suoritus. Pitää juosta apinan raivolla, ohjata sujuvasti, muistaa pitää koira koko ajan edes silmäkulmassa, eli pitää se mukana, pitää kertoa sille ajoissa minne mennään ja ei saa unohtaa sitä selän taakse. Luota koiraan !  Kun ohjaus pelaa ja mä juosen ne nollat tulee kun on tullakseen. Ja yllätyksekseni eilen TULI yksi nolla, kahden hienon HYLyn kera. Ekalla radalla (hypäri kaiken lisäksi) mun ohjaus onnistui sen verta hyvin että Ruuti sai nollavoiton ja ekan LUVAn kolmannessa kakkosten startissaan ! Ja tokalla radallakin nolla oli tulossa tokavikalle esteelle asti mut sit mä ohjasin Ruun väärälle esteelle. Pienestä oli kii. Mut muuten mun vauhti ja ohjaus on parantuneet huomattavasti ! Pohjan mun "osaamiselle" antoi Elina talven treeneissä ja Niina on sit hionut lisää, mm. rintamasuunnan merkitystä, vauhtia ja muutenkin liikkumista ja radalla sijoittumista. Eli KIITOKSET  hyvistä neuvoista !!! Koira pelittää hyvin kun mä vaan oon oikeessa paikassa oikeaan aikaan. Niinan kaa jatketaan ja olen lisäksi uudessa treeniryhmässä, josta toivon saavani uusia paloja mun ohjauskokonaisuuteen. Yllä olevassa kuvassa Ruu oli vasta opettelemassa lajin saloihin, nyt se alkaa pelittää kuin "oikea" agikoira. Kun se saa taas startteja ja lähinnä treeniä vyönsä alle niin eiköhän siitä kehkeydy ihan hyvä agikoira. Raakilehan se on yhä, mutta lupaava sellainen. Isukki saa olla ylpeä pojastaan. Ja kasvattaja-Ingalle kiitokset, olen saanut sulta kaksi hyvää koiraa. Enempää ei voisi toivoa ! Nyt alkaa tavoite - kolmoset - olla jo ihan realistinen. Enää kaksi LUVAA ja kuninkuusluokka - here we come !