Mä hommasin meille lisäkanavia kaapeliin ja meillä näkyy mm. National Geographic. Hyvä kanava. Siellä on paljon ohjelmia, joissa kerrotaan erilaisten rescue-järjestöjen toiminnasta. Jenkeissä ja Englannissa on paljon erilaisia eläinsuojeluyhdistyksiä ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka pelastavat heitteille jätettyjä, takavarikoituja (viranomaisten puolesta) tai omistajien luovuttamia eläimiä. Järjestöissä on "järkeviä" järjestöjä: paikkoja, jotka ottavat vastaan esim. koiria, joilla on mahdollisuus tulla adoptoiduiksi, eli ne eivät ole agrressiivisia (testataan ennen sisään ottoa) eikä liian sairaita, jotta ne voitaisiin antaa uuteen kotiin mahdollisen kuntouksen jälkeen. Mutta sitten siellä on myös paikkoja, joita EN ymmärrä. Yksikin paikka otti vastaan kiinanpystykorvan, joka kulki ympyrää, sen toinen silmä oli kääntynyt ympäri ja kun sen takajalat laitettiin ristiin, koira ei korjannut asentoaan. Eli sillä oli pahasti vikaa aivoissa ja hermotuksessa. Mutta paikan  ELÄINLÄÄKÄRI  sanoi että kyllä tällekin koiralle löytyy koti jossa sitä osataan pitää hyvänä sen puutteista huolimatta. Tässä vaiheessa vaihdoin kanavaa. Missä menee raja eläimen hoidossa? Tällä järjestöllä, joka ylläpiti tätä kyseistä suojaa, oli rahaa kuin roskaa ja he pystyivät tekemään tutkimuksia ja hoitoja, joilla monellakaan omistajalla ei olisi varaa. Mutta onko järkeä pitää hengissä noinkin vahingoittunutta koiraa ? Eikö se kärsi siitä ? Tai vaikka se ei kärsisikään kipuja (onhan niitä lääkkeitä) niin missä menee "arvokkaan elämän" raja kun on eläimestä kyse ? Eikö olisi inhimillisempää laskea tuollainen koirapolo menemään ? Antaa sen kuolla arvokkaasti eikä pitää sitä hengissä vain siksi että sille kyllä löytyisi koti ? Toinen esimerkki oli sakemmanni, jonka takajalat olivat halvaantuneet ja sille oli rakennettu kärryt, jossa se veti jalkojaan ja pystyi liikkumaan joten kuten. Onko järkee ? Itsellä tuli tämä rajanveto hoidon suhteen esille, kun Bella oli kipeä ennen Joulua. Se NÄYTTI niin sairaalta, että kun harkitsin Helsinkiin eläinsairaalaan lähtöä niin mieleen tuli, että JOS se olisi sen verran sairas että toipumisesta ei olisi varmuutta, niin haluaisinko että se viettää viimeiset hetkensä sairaalassa häkissä, mua kaivaten ja mahdollisesti muutenkin outoa paikkaa vieroksuen, vai antaisinko olla, ja lopettaisin sen kotiin, ja sille jäisi hyvät muistot viimeisestä hetkestä. Onneksi ei tarvinnut tehdä tätä päätöstä - vielä. Mutta aikanaan se tulee esiin, itse kullekin, jolla on joku lemmikki. Mä olen tehnyt näitä päätöksiä jo muutaman, kun on näitä lemmikkejä ollut jos jonkinlaisia. Onneksi vielä ei ole tullut eteen vaikeaa valintaa. Mutta jos sellainen tulee, toivon että osaan valita oikein ELÄIMEN kannalta. Sillä minusta on kiinni se, miten rakas ystäväni kokee viimeiset hetkensä, sillä minä olen se, joka lopulta päättää laskenko ystäväni rauhaan. Toivottavasti osaan tehdä oikean päätöksen kun se tulee ajankohtaiseksi. Toivon myös että menee vielä aikaa ennkuin joudun tämän päätöksen tekemään. Pitkää ikää rakkaille koirilleni toivottaen. 

Outi