Jone on nuortunut viime päivinä USEITA  VUOSIA ! Syy:  puruLUU !!! The LUU pitää ottaa mukaan kaikkialle - siis IHAN  kaikkialle !!! Ollaan jopa ulkoilutettu sitä !!! Tehtiin ihan kunnon pitkä lenkki ja LUU oli mukana. Ei nolo !  Kun ei voitu  MILLÄÄN  lähteä ulos ilman sitä. Jos mä saan koiran ulos (hirveän haukunnan ja vastaan hangoittelun jälkeen) (siis TUNGEN koiran ovesta ulos !) niin lenkki ilman luuta on lyhyt - pikaisesti asiat ekaan sopivaan paikaan (jota muussa tapuksessa etsittäis kauan sillä Jone ei kelpuuta ihan mitä paikkaa vaan tarpeittensa tekopaikaksi...) ja sit KOTIIN  LUUN luo ! Huoh ! Mitä opimme tästä ? Koira nro 3 (varsinkin jos on uros) saa kunnon tapakasvatuksen eikä saa periksi missään asiassa. (Tosin näin PITI olla myös Jonen ollessa kyseessä mutta missä sitä nyt ollaan ?)

Asiasta kolmanteen. Oltiin viime viikonloppuna hautajaisissa. Mummon viimeinen elossa oleva sisar (Saima, eli Sami) haudattiin Lahden Vanhalle hautausmaalle. Nyt on sitten koko suvun vanhin sukupolvi poistunut keskuudestamme 90-vuotista Armas -setää lukuunottamatta. Kummasti hautajaiset panivat miettimään elämän lyhyyttä ja sitä että jonain päivänä asiat eivät enää ole kuin ennen. Sitä tottuu tähän nykyhetkeen eikä ehkä ajattele että jotain itselle niin rakasta ihmistä ei enää huomenna ole. Meillä on ollut läheiset välit koko äidin puolen suvun kanssa, sillä mummon sisarukset ostivat sodan jälkeen Nastolasta Salaranta -nimisen paikan, jossa kaikilla oli oma mökki. Salarannassa tapasimme sitten joka kesä ja "kommuuni"elämisestä tuli tapa. Yhä vieläkin Salaranta on olemassa, tosin nyt uudet sukupolvet ovat niitä vakiasukkaita.  Samin hautajaispäivänä nostin lipun puolitankoon niinkuin enoni Unto mulle opetti. Kuolema on osa elämää ja joskus - toivottavasti ei vielä kovin pian - on edessä se päivä jolloin joudun luopumaan Jonnista, ja Bellastakin. Tuli mieleen että jokainen päivä pitäisi elää kuin se olisi se viimeinen. Ettei vaan suunnittelisi ja odottaisi huomista - jota ei ehkä tulekaan. Elämättä jätetty elämä on se suurin katumuksen aihe, mitä voi olla. Se on myöhäistä sitten kun kaikki on ohi. Eli muistakaa rakkaita koirianne ja nauttikaa niiden seurasta NYT. Se mitä tulee on tullakseen. Mutta se mitä ON on tämä hetki, nyt.

Yllä Niinasta ja Jonnista tänään (23.7.) otettu kuva.
Jone on IN LOVE ! Palvontaa ! :-)