Erään kasvattajan mulle antama kommentti "sinun kommentteja lukiessa niin on vaikea ymmärtää , että olet kolmen göötin omistaja ja ehkä tuleva kasvattaja. Paremminkin saa sen käsityksen , että göötti on ikävä , sairas ja täys virheitä ja huonoja kasvattajia ja "samaa harmaata massaa" . Eikös sinun olis mukavampi vaihtaa sellaiseen rotuun , joka miellyttää sinua enemmän on terveempi , vailla virheitä ja kaikella tavalla paljon parempi rotu , kun göötit. Olet jo useamman vuoden ajan mollannut gööttejä ja sen rodun kasvattajia .Siitä vaan etsimään uutta mieluisampaa rotua." herätti mielikuvia. Olen kommentoinut rodun nykyistä terveystilannetta erinäisissä FB keskustelupalstoilla ja muuallakin.
Tuloksia:
syntymävuosi 1990-1999
HD eli lonkkavika, paras tutkimus%/vuosi on 57
| tutkimus% 39% | A 33% | B 44% | C 19% | D 4% | E 0% |
| tutkimus% 3% | 0 56% | 1 44% | 2 0% | 3 0% |
| tutkimus% 12% | 0 96% | 1 4% | 2 0% | 3 0% | 4 0% |
syntymävuosi 2000-2011
HD, paras prosentti 61
| tutkittu 47% | A 38% | B 35% | C 23% | D 4% | E 0% |
| tutkittu 27% | 0 78% | 1 20% | 2 2% | 3 1% |
| tutkittu 23% | 0 94% | 1 6% | 2 0% | 3 0% | 4 0% |
Mitä näistä voi sanoa ? Ainakin että polvia ja kyynäriä on ruvettu tutkimaan enemmän ja että joitain sairaita yksilöitä on. Lonkissa sairaus% on aiempaan vuosikymmeneen verrattuna pikkaisen huonompi. Joka tapauksessa ei voi sanoa että rotu olisi täysin terve lonkkavian suhteen. Mutta mikä rotu olisi? Meidän rodun piirissä on sellainen illuusio että koska rotu on ns. maalaisrotu, lantras, se on jostain taikaiskusta immuuni kaikelle. Siinä ei esiinny vikoja. Näin ei ikävä kyllä ole. Kaikissa roduissa esiintyy vikoja, meillä onneksi vähän. Mutta asia pitää ottaa huomioon jalostusvalintoja tehdessä.
silmäsairaustilasto:
| Vuosi | Syntyneitä | Tutkittu | Tutkittu % | Terveitä | Terveitä % |
|---|---|---|---|---|---|
| 2000 | 67 | 27 | 40% | 22 | 81% |
| 2001 | 51 | 26 | 51% | 19 | 73% |
| 2002 | 63 | 29 | 46% | 21 | 72% |
| 2003 | 74 | 27 | 36% | 21 | 78% |
| 2004 | 94 | 38 | 40% | 27 | 71% |
| 2005 | 104 | 53 | 51% | 41 | 77% |
| 2006 | 100 | 51 | 51% | 44 | 86% |
| 2007 | 139 | 67 | 48% | 55 | 82% |
| 2008 | 103 | 55 | 53% | 46 | 84% |
| 2009 | 103 | 60 | 58% | 49 | 82% |
| 2010 | 114 | 48 | 42% | 44 | 92% |
Tutkittuja on tuhannen pintaan ja vakavampien sairausten lukumäärä on alta sadan eli silmien osalta liikutaan siinä 10% osuudessa mitä tulee sellaisiin sairauksiin joilla saattaa olla jotain merkitystä koiran kannalta. Eli ei paha. Mutta edelleen, jotain löytyy ja se pitää ottaa huomioon.
Onko rotu sairas? EI, mutta ei se ole myöskään yhtään erilainen muihin rotuihin verrattuna. Poislukien monet jättirodut joilla jalostuskäytössä on jopa D-lonkkaisia koiria. Mutta ei se ole myöskään täysin terve. Se on rotu muiden joukossa. Rotu josta tykkään ja minulla on ollut onni omistaa (toistaiseksi) terveitä yksilöitä. Mutta en aio pistää päätäni puskaan ja ajatella että mitään ei tarvitse tehdä jotta status quo säilyy. Että koska koirani ovat terveitä niitä voi noin vaan käyttää jalostukseen ja että tulevatkin koirat ovat yhtä terveitä.
Ja seuraavaksi minulle sanotaan että kasvattaja ei voi taata että hänen pentunsa ovat terveitä koska niiden vanhemmat ovat terveitä. Ei voikaan. Mutta aina voin yrittää tehdä parhaani ja valita ne yksilöt joita käytän jalostukseen. Hankkia niin paljon tietoa koiran suvusta kuin mahdollista. Omalta osaltani tämä tarkoitti että maksoin uroksen yhden pennun lonkkakuvat kun halusin saada mahdollisimman monelta sen pennulta tiedon mahdollisista vioista. En aio tuudittautua siihen utopiaan että kaikki on tulevaisuudessa hyvin kun niin on ennen ollut. Monella rodulla on ongelmia ja joissain saatetaan jopa turvautua roturisteytyksiin koska terveitä yksilöitä ei enää löydy tarpeeksi turvaamaan rodun tulevaisuus. Itse tiedän tarkalleen millaisen haluan rodun yksilön olevan. En ymmärrä sitä että ehdoin tahdoin haluttaisiin käyttää värivirheellistä tai muun hylkäävän ominaisuuden omaavaa koiraa jalostukseen vain sillä perusteella että ominaisuus kuuluu rotuun (koska sitä esiintyy) ja että rodun monimuotoisuus pitää säilyttää. Rotua pitää kasvattaa käyttämällä viitteenä rotumääritelmää joka meidän rodussamme mahdollistaa aika suuren kokokirjon. Itselläni on koiria lähes 15 kiloisesta 33 senttisestä noin 8 kiloiseen 31 senttiseen koiraan ja kaikki ovat rotumääritelmän mukaisia vaikka ensisilmäyksellä sitä olisi vaikea uskoa. Kirjo kuuluu rotuun mutta sellaisia piirteitä mitkä ovat rotumääritelmän vastaisia ei tule hyväksyä jalostukseen. Mun mielestä siis. Sama koskee luonteita. Kun katsoo niitä vähäisiä Mh- tai luonnetestituloksia niin rodun yksilöiden saamat pisteet eivät aina ole sitä kivointa luettavaa. Luonnekin kuuluu rotuun eikä sitä saa unohtaa. Terve sielu terveessä ruumiissa. Luonnekin pitää säilyttää alkuperäisenä mikäli mahdollista. Siis tämäkin on mun mielipide. Mä ainakin aion olla kriittinen koskien koiriani enkä anna niitä lähisukulaisille (koska en usko sukusiitoksen tuovan mitään uutta rotuun) enkä halua käyttää koiraa ellei se oli sillä hetkellä sellainen jollaisen itse haluaisin. Tiedän koiranomistajia joilla on ollut sairas koira (sellainen vika joka olisi ehkä jalostuksella voitu välttää) ja on ikävä kun oma paras kaveri on niin kipeä että sen elämä päättyy aivan liian lyhyeen.
Koira on geeniensä tuotos. Kuten hevosissakin kahden huonosukuisen eläimen jälkeläisestä voi syntyä vahingossa erinomainen yksilö. Mutta se ei kuitenkaan pysty periyttämään muuta kuin mitä sen takana on. Hyväsukuinen ja tervesukuinen koira periyttää ominaisuuksiaan jälkeläisilleen koska sillä on mitä periyttää. Jos koirassa on joku ei toivottu ominaisuus niin se voi jättää normaaleja pentuja, mutta kuitenkin se ominaisuus säilyy sen jälkeläisissä ja niiden jälkeläisissä ja vaikka geenitesti olisi miten halpa niin niitä jälkeläisiä pitää testauttaa jotta vältyttäisiin tämän ominaisuuden ilmenemiseltä jatkossa. En käsitä millä perusteella huolella vaalittua rotua mentäisiin muuttamaa vain siksi että esim. valkoinen/pitkäkarvainen koira on mukava ja olevinaan rodunomainen. Tuoko se jotain olennaisesti uutta, parempaa rotuun kuin oikeat ominaisuudet omaava koira ? Vain jos olisi kyseessä joku todella erityislaatuinen (esim. todella harvinainen suku) koira niin sellaista koiraa voisi käyttää mutta muuten en näe siinä mitään järkeä.
Ja kyllä, en ole kasvattanut vielä yhtäkään pentuetta. Mutta se ei tarkoita sitä ettenkö olisi asiaa harkinnut. En vain vielä ole omistanut sopivaa narttua. Ja se onko kasvattanut vai ei ei oikeuta ketään mollaamasta toisen ajatuksia perustuen siihen että ei ole kasvattanut. Se on vähän sama ajatuskulku kuin "et saa töitä koska sulla ei ole työkokemusta (jota ei saa ennenkuin on päässyt töihin)".
Kokemus opettaa niin sanotaan. Niin sen pitääkin. Mutta koskaan ei saa tulla liian itsetyytyväiseksi että ajattelee että minä osaan jo tämän. Ei tarvitse muuttaa mitään. Tai että luulee omien koirien olevan niin täydellisiä että niiden viat voi unohtaa. Että ei tarvitse olla kriittinen omista koiristaan vaan luulee että tietää jo kaiken.
Minä olen tyytyväinen koiriini ja haluan olla yhtä tyytyväinen seuraavaankin rodun yksilöön joka tulee meille. Siksi aion edelleenkin pitää omat päämäräni. Ja aion kommentoida asioita jotka ovat mun mielestä sellaisia että niitä pitää kyseenalaistaa. Ja kun sitten joskus kokemus opettaa niin olen valmis muokkaamaan mielipiteitäni mutta jossain aion pitää pääni. Ja se on: musta göötti pitää säilyttää sellaisena kuin se on, terhakka, omanarvontunteva, terverakenteinen pikku paimen josta on moneen harrastukseen. Jolla luonnetta riittää ja joka osaa sen myös näyttää. Ihmisrakas kylkeen käpertyjä. Paras rotu maailmassa.
Jos ja kun saan taas kommentteja niin who cares. Mä olen täysin tyytyväinen omiin koiriini ja jatkan puurtamista täällä itärajalla. Terkkuja vaan kasvattajalle kivoista koirista.
Kommentit