Sankarikoira pelasti viime hetkellä

Joulukuun neljäntenä päivänä Suomen Kennelliitto palkitsee Messukeskuksessa sankarikoirana länsigöötamaanpystykorva Ruuti, Fennican Rurik Jonnissonin. Tässä Ruutin pelastustarina.

15.12.2010: 

Reipas iltalenkki tyttären ja hänen kolmen länsigöötanmaan pystykorvansa kanssa. Olo tuntui hyvältä, siispä pitkäkestoinen insuliinipiikki ja nukkumaan. Mieheni jäi puuhailemaan keittiöön. Koirat ja Outi menivät nukkumaan toiseen päähän taloa.
Heräsin siihen, että noin puolitoistavuotias “Ruuti”, nuorin gööteistä, jolla ei ollut tapana tulla sänkyyni, nuoli tarmokkaasti kaulaani. Kun Ruuti hyppäsi pois sängystä, käänsin kylkeä ja aioin jatkaa keskeytynyttä unta. Kääntyessä tuntui pahalta, oli hyvin heikottava olo. Myös pää tuntui oudolta. Verensokeri alhaalla ? Pääsin vaivoin sängystä ja horjuin keittiöön. Haparoin sokerin mittauslaitetta. Hädin tuskin tajusin mitä yritin tehdä. Käsi vapisi eikä mittausliuska ollut osua paikalleen. Jotenkuten onnistui verinäytteen otto. Mittari näytti tasan k a h t a. Mieheni teki salamavauhtia ruisvoileipiä. Join tuoremehua ja söin palan suklaata. Kun puolen tunnin kuluttua mittasin verensokerin uudelleen, se oli 3,7 - vaara ohi.
Entä jos Ruuti ei olisi tajunnut tilaani ja tullut herättämään minua ? Olisin menettänyt tajuntani. Myöhemmin nukkumaan tullut mieheni olisi tietysti ajatellut minun nukkuvan tavallista unta. Ilman Ruutin herätystä en olisi aamulla enää herännyt.
Minut pelasti sinä iltana synnynnäinen hypo, Rurik Jonnisson. Kiitos jatkoajasta Ruuti, sankarikoira.

Anja Huuskonen

pelastettu ja pelastaja