Koko Fennican R-pentue eli Rurik, Romeo, Ruusa ja Ryback täyttää huomenna 9 kk eli näyttelyissä odottavat "aikuisten" kehät. Tai ei nyt ihan aikuisten mutta kuitenkin SERTimahdollisuus on olemassa. Me odotellaan ainakin jonkin aikaa kun "Uivelo" on vielä niin varsamainen  mutta kyllä me jonnekin tässä keväämmällä mennään.
Facebookissa oli Ruutisesta naamakuva ja sitä oli kommentoinut eräs ruotsalainen herra Peter Erlandsson: "Din hund är av bra rastyp. Jag blir så lycklig när jag ser noslängd i ett västgötehuvud. För att inte tala om ordentliga öron."  Eli vapaasti suomennettuna: "Koirasi on hyvää rotutyyppiä. Tulen niin onnelliseksi kun näen göötin päässä kuonossa pituutta. Puhumattakaan kunnollisista korvista." Tämä Erlandsson oli jotenkin tuttu nimi mutta en saanut päähäni KUKA hän on ja kun kysyin asiasta tietävältä sain kuulla että kyseessä on yksi harvoista ruotsalaisista jalostustarkastajista. Kiva kehu noin rotua tuntevalta ihmiseltä ! Onnea vaan kasvattajalle. Onnistunut lopputulos - ainakin vielä tässä vaiheessa. Eihän sitä tiedä millainen poika on sit "valmiina" mutta hyvältä näyttää yhä. Tänään käytiin puntarilla ja 11 kiloa ylittyi, tosin vain 100 gramman verran mutta silti. Korkeutta en ole vielä saanut mitattua mutta yritän saada säkämitan lainaan että saisin tietää Ruutisen "strategiset mitat". Veikkaus on siinä 31-32 cm. Bellaa isompi, Jonea pienempi.

Alla kyseinen kuva.

Ja jos tämä vaikuttaa kehuskelulta niin olen vain iloinen että JOKU joka siis todella tuntee rodun arvostaa mun koiraa. Se että olen iloinen että koirani pärjää näyttelyissä/kisoissa johtuu vaan siitä että musta on kiva että pärjätään. Olen tavallaan uusi koirapuolella ja ekan koirani kanssa ei oikein saatu mitään. Nyt jos jotain tulee niin se on kivaa. Ja vaikka olen iloinen että oma koira (lähinnä Jonni, Bellalla KAIKKI on plussaa) voittaa jonkun muun koiran niin se EI tarkoita että pitäisin muita koiria huonompina. Näyttelyissä tuomari ratkaisee ja agikisoissa kello ja virhepisteet. Mulle on yks ja hailee miten joidenkin muiden koirat pärjää/ei pärjää. Mä haluan vaan nauttia omista koiristani ja jos niiden kans saa menestystä niin mikä ettei. Ja jos ei niin mikä ettei. Toisella tuomarilla tulos voi hyvinkin olla ihan toisenlainen. Kauneus on katsojan silmässä. Joskus ihmettelen miksi Jone pärjää sillä se on jotenkin erilaisen näköinen kuin moni muu. Jytkympi. Mutta kun siitä tuomarit tykkää niin...mikäs mä olen sanomaan. Tärkeintä mulle on että koira on terve ja mä saan nauttia sen seurasta. Mulle koira on KAVERI. Kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan, mulle mun koirat on rakkaita kavereita joita ilman en voisi kuvitella olevani.

Ja se joku joka kirjoittelee anonyymisti: laita nimi. Ole rohkea. Suomessa on sananvapaus eli kaikkea saa kirjoitella. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mutta vaatii selkärankaa että pystyy tunnustamaan oman kantansa ja mielipiteensä. Ja jos et pysty allekirjoittamaan sanomisiasi niin olkoon. Mun mielipide on: mä tykkään mun koiristani ja olen kiitollinen siitä että mulla on ne. Mulle ne on parhaita maailmassa ja muut saa ajatella mitä haluaa. MÄ tiedän millaisia mun koirat on ja kun kerta mulle koira "kelpaa" niin sen ei pitäis olla kenekään muun asia. Piste. En kommentoi enempää tästä asiasta.

TOIVOTAN ONNEA FENNICAN R-PENNUILLE vuosimallia 2009 yhdeksän kuukauden rajapyykin saavuttamisesta !!!  Outi