Jonnilla on ollut aina aamulla tapana mennä meidän äidin viereen pötköttelemään ja saamaan rapsutusta. Jone on hirveän hellyydenkipeä koira. Nyt äiskä on veljeään hoitamassa Hesassa joten jostain syytä MÄ olen saanut toimia sijais"äitinä" (ei yleensä ole tehnyt tätä viime aikoina). Tänäkin aamuna Jone hipsi sängyn viereen, ynisi pehmeästi, hyppäs sit mun viereen ja tuli IHAN liki ja laittoi päänsä mun kädelle ja alkoi nuolla. Sit se likistäytyi mun kylkeen ja nukahti siihen. Voi toinen. Bella tuli mustikseksi ja hyppäs kans sänkyyn ja tunki sit mun toiselle puolelle ja meni kiepille pää mun olkaa vasten. Kyl göötit on sit ihanii. Hellyydenkipeitä ! Ja niitä  RAPSUTETAAN  todella paljon pitkin päivää et tää käytös  EI  johdu siitä etteikö niitä hellittäis muuten ! Meillä tosin lellitään ehkä liikaakin, mutta miksi ei. Koiran elämä on lyhyt verrattuna meidän elämään, joten nauttikoon siitä niin paljon kuin voivat. Mielummin lellitty kuin laiminlyöty. Jos se tekee mut pehmoksi niin olkoon sit niin.