Viime vuosi loppui surullisissa merkeissä. Jonni-kullan sairaus alkoi 9.12. aiheuttaa koiralle epämukavuutta ja päätin että ei odotella tuleeko koira kipeemmäks ja laskin hänet vihreämmille agilityradoille kirmailemaan. Ikävä on edelleen hyvin suuri. Jonni oli mun Elämäni Koira, ja toista samanlaista, tai edes lähelle, ei tule. Onneksi mulle jäi elävä muisto, Ruuti-poika, mutta ei se tähän ikävään paljoa auta. Mutta tämä tässä lemmikinomistamisessa on, se miinuspuoli. 
Nyt mulle on tulossa lohdutusta, uus agilitykaveri toivottavasti. Maksikoira eli ihan uuden tavan ohjata joudun tässä opiskelemaan mutta onhan mulla aikaa. Kun tarkoitus ei ole rikkoa pentua pistämällä sitä niin lujille että noustaan heti 18 kuukauden ikäisenä kolmosiin. Pikku hiljaa edetään. Eli jos kaikki sujuu kuin Stromsössä niin meille tulee 4.2. Ruotsista BC narttu, Erkens-kennelistä. Tarkoituksena on ruveta harrastamaan pk-lajeista viestiä, tokoa, rallya ja paimennusta ja agilityä tietty. 
Vuoden alkajaisiksi käytiin Kajjaanissa näytelmissä. Ruuti sai ihan hyvän arvostelun mutta tuomarin mielestä koira tais olla liian karkean oloinen joten oltiin vaan PU-3. Sen sijaan mun sijoitusnartusta - joka on kasvanut aika upeeks - tuomari tykkäs ja Lumikki sai ihan ekoissa näytelmissään heti ERIn ja voitti AVO-nartut! Pasille ja Katjalle TODELLA SUURET kiitokset miten hyvin olette Lumikkia hoitaneet. Koira näyttää todella hienolta. Sillä on kyllä niin hyvä  koti kuin olla ja voi. Ja upea alku näyttelyuralle. Kukaan nartuista ei saanut SA:ta, ei edes valionarttu, joten Lumikin tulos oli siihenkin nähden erinomainen! 
Me ollaan muuten vietetty hiljaiseloa. Osasyynä pakkaset. Ja sit kun pentu tulee niin pikku hetki menee totutellessa. Ehkä maaliskuun lopussa aletaan taas kisaamaan Ruutin kaa. Tän vuoden tavoite aksassa on Para-agin SM-kisat Turuus loppuvuonna... Että sinne tähdätään tuloskunto.