Aksaa aksaa aksaa ja lisää aksaa....! Mun elämä on pelkkää aksaa...! Kaksi kertaa viikossa treenejä ja välillä omalla ajalla hallille. Ja kisoja noin kerran kuussa. Viimeksi oli "vain" 26 esteen rata. Radoilla ollaan viljelty ns. persjättöjä, eli valssit on jätetty lähes unholaan. koira alkaa lukea jo minne mennään ja mun ei ehkä tarviis sanoa mitään, ohjata vaan kädellä. Ja viime kerralla kokeilin kaukaa heitto kepeille ja layeröintiä ja kun mun kulkusuunta oli sama kuin koiran niin sinnehän se sujahti - ja vauhdikas pujottelu. Suljetusta kulmasta. Wow! Kun vaan kisoissa uskaltais antaa mennä...! Nousua odotellaan. JOS se tulee niin sit tauolle. Pari näyttelyä on luvassa. Hurja Haraldkin pääsee Been kaa näytelmiin. Saanko sen pidettyä kuono kii onkin sitten eri juttu. Mutta saanpahan näkemystä onko se miehistynyt. Musta ON mutta mitä tuomarit sanoo enkin sit eri juttu. Pappa on voinut nyt aika hyvin. Se kipuili lihaksistaan joulun jälkeen mutta akupunktio ja laserhoito teki ihmeitä ja nyt se kipittää kuin nuori mies. Mun kulta, kohta 13 vee. Koissu läpikuvattiin ja oli nuoren koiran ranka. Ei mitään missään. Eli huoli pois. Eikä kasvaimia missään joten vuosia vielä edessä jokunen. Ja kaikki otetaan kiitollisuudella vastaan. Mun Kulta...! Pääsiäisenä vuorossa aksakisat ja sit seuraavan viikonloppuna näytelmät joten kiirettä pitää. Ja kevät etenee silmissä. Mitä tässä muuta vois toivoa ? Elämä hymyilee.