Bellan vatsatauti oli SITKEÄ tauti !!! Ilmeisesti joku tosi voimakas bakteeri. Bella oli jo OK mutta kisojen jälkeen kun sai matokuurin niin alkoi oksentaa uudestaan, meni veriripulille, lopetti syömisen (siis koira joka syö lantun kuorta...!) ja kuivahti. Ollaan käynyt röntgenissä, tiputuksessa (reilu puolitoistatuntia istuttiin lääkärillä tossa toissapäivänä) ja muissa tutkimuksissa (todella kattava verikoe, tutkittiin mm. Addisonin tauti, mikä lie), rahaa mennyt esim. ke ja to lähes 200 egeä (ONNEKS ON VAKUUTUS !!) mutta koira näyttäis nyt tokenevan. On kahdella lääkekuurilla (Omepratzol ja Tylosin, jonka sai veriripuliin). Syö onneks jo nyt joten ehkä pahin on ohi ????? Olin jo pyytämässä lähetettä Hesaan.
Mielenkiintoinen oli Cerenia-pahoinvoinninestotabun vaikutus (annettiin jotta lääkkeet pysyis sisällä): se oli ilmeisesti se, joka teki Bellan syömättömäksi ja veltoksi, eli ei näköjään sovi kaikille. Ruoka alkoi kiinnostaa kun lääkkeen 24 tunnin vaikutusaika alkoi loppua. On kuulemma ihan hyvä lääke mutta ainakaan meille ei sopinut. Koira muuttui kertaheitolla eilen illalla kun Tylosin alkoi vaikuttaa. Nyt ei olla jouduttu putsaamaan lattiaa pariakymmnetä kertaa päivässä kun aina välillä lirahti kun ei kerennyt ulos. Ja NÄLKÄ  ON. Syö jotain hypoallerheenista eliminaatiodiettiinkin sopivaa ruokaa (kallista kuin mikä mutta rahaa se vain on) usein ja vähän kerrallaan. Jone laitetaan siksi aikaa muualle kun ei sitä voi jatkuvasti syötellä. Eli elämä voittaa ??? Sainkohan Joululahjan jo nyt ??? Väsyttää kauheastii kun on ollut huoli pienen jaksamisesta. Tiputus ilmeisesti pelasti koiran, ei ois ehkä jaksanut ilman sitä. Päivässä laihtui 200gr ja viikossa melkein kilon. Eli PALJON. Painoa 7,3 kg eli...!  Nyt vaan toivotaan koettelemuksesta ja toivotaan että neityli paranee pian. Veriarvot eilen ainakin oli ihan OK joten niiden perusteella ei pitäsi olla hengenhätä. Neiti on pirteä ja on koko ajan kerjäämässä ruokaa. On yhä luiseva kuin mikä mutta elämänhalua on joten eiköhän meillekin tule ihan kiva Joulu. Kyllä suru kävi jo puserossa kun aloin pelätä pahinta mutta nyt helpottaa. Toivottavasti takapakkia ei tule...!