Viime sunnuntaina oli kulunut tasan 6 vuotta siitä kun Jonni kisasi ensimmäisen agilitykisansa. Tämä tapahtui Varkaudessa 2.9. vuonna 2001, tuloksena 15.97 ja neljäs sija. Kaikenlaista on tapahtunut sitten tuon päivän !

Aloitin agilityn ihan huvin vuoksi, kun laji oli mulle enempi uusi tuolloin ja ajattelin että koira tarvitsisi tekemistä. Olin ajatellut keskittyä tokoon mutta toisin kävi. Ei tullut Jonnista tokokoiraa, mutta sitäkin parempi agikoira ! Alkupäivien ja nykyhetken väliin mahtuu mm. uuden ohjaustyylin opettelu kun edellinen ei enää toiminut (oli ihan väärä tyyli, mutta meille ei oltu muuta neuvottu !), osallistumiset muutamaan agirotuun, SM-kisoja (joukkue ja henk.koht.) ja tärkeimpänä FIN AVA-titteli. AVA:sta saan kiittää Niina Leinosta, joka ohjasi Jonnille ne viimeiset nollavoitot. Mutta esityön tein minä ja otin jopa yhden nollavoitonkin.

Anyways, Jonnista tuli valio ja nyt sitten ollaan yritetty itse kokeilla kisaamista koiralla. Tämä ei sujunutkaan, sillä Jonni oli päässyt vauhdin makuun Niinan kanssa, joten mulle oli helppo päätös luovuttaa Jonni jollekin nopeammalle kuskille. Kun koira kerta osaa niin miksi heittää sen osaaminen hukkaan ? Onneksi löysin Jari Lukkarisen ja pari onkin kisannut jo ekat kisansa, ja mikä sopivasti: Varkaudessa !! Ympäri käydään, yhteen tullaan !!! Jospa tässä olisi uusi alku Jonnille ??? Eihän se ole vasta kuin seitsemän vee !!! On vielä monta vuotta kisaradoilla jäljellä.
Mun onni on ollut se, että Jonni ei ole sidottu yhteen ohjaajaan. Se lähtee ihan hövelisti kenen tahansa matkaan. Tietty sen verran ohjaajalta vaaditaan että hän osaa käskyttää koiraa ja pystyy liikkumaan hyvin radalla. Mulle pitkä kisatauko teki sen, että tarvitsisin paljon treeniä että pystyisin ohjaamaan Jonnia tarpeeksi juohevasti. Joten lainakuski on parempi homma. Tsemppiä Jarille ja Jonnille tulevaisuudessa. Toivotaan että Jonni jaksaa vielä jokusen vuoden. Ja miksei, kun on niin hyvässä kunnossa. Mä olen ihan tyytyväinen huoltojoukon osaan. :-)

Arvostelijoille sen verran: kirjoittakaa suoraan mulle eikä jonkum tyhmän nimimerkin alla. Kyllä sen arvaa mistä se lemu lähtee. Jäljet kun vie aina sinne sylttytehtaaseen...