Kevät tulee, ihanaa...tai sitten ei. Ihanaa, että tulee lämpimämpi (kunhan ei tuu kuuma kesä !!!!!!!), vähemmän ihanaa kun talven ja kesän välissä on se pakollinen lumensulamisoperaatio joka aiheuttaa kuraa ja sitä iänikuista koirantassujen + masunalustan pesua, hiekkaa sängyssä (ja muuallakin), karvanlähtöä (Ruutilla niin hyvässä alussa että on kalju seuraavaan näyttelyyn mennessä   ) ja poikien kiemurtelua kun ne ei sit niin millään voi lenkillä mennä märissä kohdissa. Ihanaa, että kohta päästään ulos kentälle treenaa raikkaaseen ilmaan ja löpön kulutus vähenee murto-osaan mitä nyt on. Me ollaan viime aikoina vain nautiskeltu toistemme seurasta, muusta maailmasta välittämättä. Kisoissakin ollaan käyty säästeliäästi, samoten näytelmissä. Oma seura riittää. Pappakin kun on vielä kunnossa. Turha miettiä huomista, se tuo tullessaan mitä tuleman pitää, sitä ei voi muuttaa millään joten turha sitä on miettiä ja surra etukäteen. Ollaan vaan tässä ja nautitaan yhä pitenevistä päivistä, auringonpaisteesta ja lintujen laulusta. Ja koirillakin on kevättä ilmassa kun ne niin riekkuu kun pääsevät juoksemaan irti. Joka koiralle on nyt omat treeninsä, Ruutin koulutus etusijalla kun se on vielä niin "vaavi", vaikka se tuleekin kaksi. Yritetään kouluttaa pojasta ihan kunnon koira, ominaisuudethan sillä on vaikka mihin mutta se saadaanko ne käytettyä hyväksi riippuukin sit musta. Onneks pääsin hyviin koulutusryhmiin joten se on nyt vain musta kii. Ruuti haluaa oppia. Miten meidän käy jää nähtäväksi. Se on sen ajan murhe. Kesäksi on suunnitteilla joitain menoja, mikä niistä toteutuu jää sekin nähtäväksi. Kun koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Joten me eletään vaan tässä päivässä, tyytyväisinä kun saadaan olla yhdessä rakkaitten kanssa.

Hyvää kevättä.