Eli eiköhän se tärkein sanottu jo otsikossa. Heti ekalla startilla mun hermoilusta ja panikoinnista huolimatta saatiin tehtyä se nolla (-5,99 alle ihanneajan, 3,1 m/s etenemä meillä) (motivointina ohjajalla: kivat palkinnot eli PYSTI, RUUSUKE !!! ja se, että ei jaksa enää kärvistellä milloin se vika nolla tulee, eli päästään piinasta kun vaan tehdään se) ja niin sitten noustiin kakkosiin. Toinen sija oli vielä tuloksena joten saatiin pysti ja rusettikin. :-)  Ja hyvä ruisleipä ! Ihmeesti sitä sai koottua itsensä alkuhetkien ajatuksesta (kun rataa katseli) et "mitä mä täällä teen, mä haluun kotiin, miks mä kiusaan itteäni". Ihmeesti sitä voi löytää henkistä voimaa kun keskittyy. Ja Ruukin toimi vaikka kävi siis niin tosi kuumana vielä lähdössä....! Nyt helpottaa. Vuoden kisojen jatko on vielä auki. Treenikavereille ja Elinalle varsinkin KIITOKSET ja kumarrukset ! Ja Ruulle kiitos hyvästä työstä.