Ruutsa kävi Nurmeksessa 27.6. haukkumassa karhua ! Ei pelännyt yhtään. Haastoi karhua ja piti katsekontaktia. Kun karhu lähti pois Ruuti seuras. Ja alkoi haukkua kun karhu kääntyi. Pomppi kuin kumipallo sivuttain karhun eteen. Tuomari sanoi että koiralla on kanttia, toimintakykyä ja hyvä hermorakenne, sillä koira palautui heti henkisesti raskaan tehtävän jälkeen.

Kova koira siis kyseessä.
Lauantaina lähdettiin sit Gällivaaraan. Sunnuntaina oli KV-näyttely jossa tuomarina Anita Whitmarsh. Illalla pitkän ajomatkan jälkeen (plus oli kuuma päivä, onneks autossa on hyvä ilmastointi) koirat ja mä kaaduttiin sänkyyn ja nukuttiin aamuun. Olin laittanut kellon soimaan puoli kuusi koska näyttelypaikalla piti olla puoli seitsemän. Mutta unohdin että kello on tuntia meitä vähemmän Ruotsissa joten aikaa jäi sit ylikin. Aamulla satoi, onneks ei kehän aikana. Ruutsa oli väsy ja sillä oli kaksi vaihdetta: en tee mittään tai sit kävi hieman kierroksilla. Paikalla olevista koirista 6 kahdeksasta oli suomalaisia. Olin ajatellut että serti menee toiseen osoitteeseen mutta tuomari tykkäsi Ruutsasta ja se oli lopulta urosten paras. Samalla se sai ekan CACIBinsa. En tiedä onko sillä mitään väliä kun en ollut ajatellut näyttelyttää sitä juurikaan mutta pitäiskö nyt yrittää sitä INT MVA:ta? Tuomari kysyi että onko Ruutin isä Jonni kun on niin saman näköinen. No, Ruutsa on tullut isäänsä, kuten Romeokin, joten itseään näyttää Jonni jättävän. Ehkä just siks Ruutsa pärjäs. Anita tykkäs Jonesta ja oli valioittanut sen FIN MVA:ksi Lahdessa 2002. Jone puolestaan oli itse saanut S MVA:n arvon juuri Gällivaarassa joten isänsä jälkiä poika seuras. Valioluokan uros oli musta kaunis mutta tuomari päätti tällä kertaa toisin. Ruuti sai huomautuksia haukahtelusta mutta se oli musta siihen nähden hiljainen kuin mitä se yleensä on. Ruu ei vaan kestä kun ei oo mittään tekemistä. Bella oli vetskuissa ja välissä oli vain yksi nuorten luokan narttu. Musta se esiintyi samoin kuin yleensä. Ei niiannut pöydällä, katsoi tuomaria mutta niin se tekee usein. Antoi tutkia hampit ja muut. Liikkui Ok. Tuomarin mukaan koira oli hieman hermostunut mutta kun kysyin asiasta hän sanoi että se ei ollut mikään iso asia. Harva tuomari olisi huomannut mitään. Bella sai hyvät arvostelut. Kun tuomari mietti loppuarvioita hän pisti mut vielä kerran juoksemaan. Juoksutin Bellaa koko rahan edestä ja sieltä tuli yllättäen ERI. Eli ROP-VET. Liikkuu matkaavoittavasti oli arvio. Eli liikkeet pelasti Been taas. Bellalla on hyvät etukulmaukset ja se pystyy ravaamaan kovassa vauhdissa siinä missä mun pojat pistää laukaks. Anita oli jalostustarkastanut Bellan 2006 ja siellä koira oli hyvä. Ei EH tai ERI mutta rodunomainen. Kevyt kun on niin siksi H. Kakkosta, korkeintaan EH:ta olin odottanut, mutta ERI:n se nappas. Kiva yllätys. Lyhensi kummasti kotimatkaa.  Alla kuva pärjänneistä, otettu hieman ennen Haaparantaa.

Nyt palataan taas meidän oikeiden harrastusten pariin eli aksaan. Ens viikonloppuna ollaan agirodussa. Sit pidetään luultavasti lyhyt tauko. Tätä reissaamista ei jaksa varsinkin kun on ollut niin kuuma. Näinpähän nyt itse ne kuuluisat Lapin mäkärät. Tai koin niiden ilkeät puremat. Iskivät kii heti kun autosta ulos astuin. Kyllä hyttyset on kivoja noihin verrattuna.
Jonni saa olla ylpeä pikku pojastaan. Siitä on kasvanut ihan kunnollisen näköinen jätkä. WUFF WUFF kuten Ruuti sanoisi....