Meidän koirien aamurituaaleihin kuuluu juustotarjoilu. Kun äiti leikkaa juustoa leivälle siitä jää aina vähän muruja ja juuston reuna jää rosoiseksi. Äiti tasoittaa reunan ja koirat jakavat juustonmurut tasan. Koirat menevät eteiseen  (ovat oppineet tämänKIN sanan !) ja syövät siinä juustonsa. Bella on TODELLA  NOPEA  syömään ihan mitä vaan, ja sen "tunnuslause" onkin  (kuuluisaa historian henkilöä mukaillen)  "Tulin - näitkö? - söin" ! (vrt. VENI - VIDI - VICI, tulin - näin - voitin  by Julius Caesar) . Namia on.  Juustosta voimaa.....
Nyt äidin poissaollessa hänen "virkaansa" toimittaa meidän isä. Ja edelleen ruoka kelpaa ! Meillä ei kieltäydytä ruuasta ! Meillä koirat näyttävät siltä että ne näkevät nälkää. Vaikka  JUURI  olisivat syöneet niin sitä ollaan kuin ei oltais viikkoon ruokaa edes nähty kun viimeinen pala on mennyt kurkusta alas ! On se kumma miten valikoiva toi koiran muisti on !!!