Mun hyvää ystävää kohtasi suuri suru (olen itse kokenut saman) kun hän joutui luopumaan rakkaasta hevosystävästään. Tällaiset asiat pistävät itse kunkin miettimään  MIKÄ  on elämässä itselle se  TÄRKEÄ  asia.  Mulla oli kaikenlaisia suunnitelmia mutta nyt olen pistänyt asiat mietintämyssyn alle ja olen todellakin ajatellut ovatko ne suunitelmat kaiken sen vaivan arvoista. Koiralle kun on ihan se ja sama mitä se voittaa, jos voittaa. Koiralle riittää se että ruoka tulee ajallaan kuonon eteen (plus tietty ne ylimääräiset namupalat plus "osingot" omistajan syömisistä, esim. juustosämpylästä...), että pääsee ulos tekemään "asiat" ja sit saa harrastaa agiliitoa, kun koiru nyt sattuu tykkäämään lajista. Kisaamaan se ei pyydä, mutta haluaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita (omistajalle vaarallisia, vrt. hidas ohjaaja, terävät hampit, nilkka puruetäisyydellä...) jos ei muualla niin sit treeneissä. Ja sit että saa olla lähellä, ja nukkua sängyssä, ihan viekussa, jos sille päälle sattuu. Se riittää koiralle. Se on sit omasta menstyksen halusta/kunnianhimosta kii että sitä ravaa kaikenmaailman näyttelyissä/agi/tokokisoissa. Eihän noissa mitään vikaa ole, kun niistä sattuu tykkäämään. Mutta joskus tulee eteen se piste että ei enää innosta niin kauheasti. Ja sitä haluaa vain nauttia koirasta koirana, ihan sellaisena. Totean tässä sen, että olen antanut haukulle periksi asioissa joissa ei ehkä olisi pitänyt antaa. Siitä olisi vaikka saanut TK1-tasoisen koiran (on yksi ykköstulos, mutta ei enempää) JOS olisin ollut sille kovempi joskus nuorena. Mutta kun en vaan ole pystynyt kovettamaan itseäni siihen. Ja nyt Jone on JONE. Ihan omanlaisensa, itsepäinen ukonjäärä, joka haluaa että asiat tehdään tietyllä tavalla ja hän sit ilmoittaa selvästi jos  EI  tehdä. Mut niin makaa kuin petaa. Mulle Jone on se rakkain koira, ja se, jota en koskaan tule unohtamaan.

Herra odottelee iltanamejaan, joita ilman nukkumaan EI mennä !

"Löytyisköhän mulle sieltä jotain hyvää syötävää...?"

Tärkeimmät saavutukset...

... ja lisää.

Ja muita palkintoja vuosien varrelta, ylärivissä myös mun edesmenneen huskyn ruusukkeita. Voisinko enempää vaatia koiralta ??? Tässäkin on jo "liikaa"...!

Jonnille kiitos kaikesta. Olet aina mulle se PARAS ja Nro 1 !!!! <3 

Rakkaudella  Outi