Olin jo keväällä ilmoittautunut Tanskandoggien järjestämään MH-testiin marraskuussa, mutta koska etusijalla oli doggit ja jäsenet jäin ekalle varapaikalle. Kyselin pari viikkoa ennen koetta että onko peruutuksia tullut mutta sain kuulla että täynnä on mutta että he soittaisivat mulle jos peruutuksia tulisi. Meillä oli agimöllit su 21.11. ja olin jo varautunut lähtemään sinne kun lauantai-iltana tuli soitto että pari Kotkalaista oli perunut tulonsa (sään takia, ei oltu varmoja voiko testiä pitää jos on pakkasta liikaa) ja mulle soitettais sunnuntaina aamusta jos koe pidetään ja mä pääsisin mukaan. Sain sit sen toivotun soiton ja eikun kiireesti matkaan. Testi pidettiin Maaningalla Haukkumajalla, joka on mulle tuttu agikisojen pitopaikkana.

Meidän aika oli 12.30 ja oltiin paikalla just kun meitä edeltävän koiran edellä ollut koira oli lopettelemassa testiään. Kävin ilmoittautumassa ja lenkitin koiran ja sit odoteltiin omaa vuoroa.
Testiä varten vaihdettiin panta ja remmiksi pitkä naru. Ensin kierrettiin henkilöryhmä, Ruuti veti innolla ja halusi käydä tervehtimässä ihmisiä. Sit mentiin testinohjaajan luo. Ruu heilutti häntää ja oli innokas tutustumaan uuteen kivaan ihmiseen. Se lähti innolla uuden ihmisen mukaan, ihmisrakas kun on. Sit oli leikkiosuuden vuoro. Mä leikitin Ruuta ensin, sit heiteltiin lelua mun ja TO:n välillä ja sit TO leikitti Ruuta. Ruusta leikki oli hauska ja hauskemmaksi se meni kun TO antoi lelun Ruulle. Sit koira spurttas lelun kaa ympäri pihaa ja tappoi lelua. Koira saatiin kii vasta vaihtolelun avulla.
Seuraavaksi mitattiin jahtiviettiä ja sitähän löytyi. Ampui molemmilla kerroilla vieheen perään ja yritti jopa tuoda sen mulle. Sit mitattiin aktiviteettitaso eli miten kestää tekemättömyyden. Tarvii tekemistä, tiesin sen ja se näkyi. Pari sekkaa kolmesta minuutista, jonka jouduin seisomaan hiljaa paikalla, se oli OK ja heilutti häntää, sit se alkoi liikuskella ja katseli yleisöä häntä heiluen että eikö kukaan keksi hänelle jotain tekemistä, pliis ??? Ja sit alkoi ääntely. Joka päättyi haukkumiseen. Eli lopputulos: TARVII tekemistä.  Tän jälkeen oli vuorossa etäleikki. Kun Ruu huomas ukon (alkuun ei kiinnittänyt siihen huomioita, tuijotti vain yleisöä) se juoksi sen luo ja leikki sen kaa siihen asti kun sai lelun...ja sit taas mentiin. Vaihtolelu oli jo valmiiksi mukana ja koira saatiin kii ja testi sai jatkua.
Seuraavaksi Ruutia yritettiin pelotella sekä haalarilla että räminälaitteella. Koira haukkui kumpaakin mutta kävi tutkimassa niitä, ja kun huomas että ne ei oo mittään se kulki ohi kuin niitä ei oiskaan. Eli ei jäljelle jäävää pelkoa. Sit aaveet. Tää oli mun ainoa yllätystulos. Luulin että lähtee häntä heiluen aaveiden luo ja alkuun se heiluttikin häntää niille, mutta kun aaveet tuli lähelle niin se alkoikin haukkua. Ruu ? No, käytiin kuiteskin sit tutkimassa kummitukset eikä nekään sit pelottaneet. Sen jälkeen olikin loppuleikin vuoro ja se sujui samalla tavalla kuin alussakin. Ehkä pikkaisen vaisummin. Ja lopuksi mä leikitin koiraa kun ammuttiin pari kertaa ja sit seistiin ja ammuttiin. Ei muuta kun korvat nousi pystyyn ekalla kerralla mutta leikki ei loppunut. Tulos, laukaus = 1.  Tuomari kyseli sit loppuarvioinnissa että oliko tulos se mitä oli odottanut. Kertoi että koiraa ei oltu onnistuttu pelottelemaan, se palautuu heti eikä sille jää traumoja. Energiataso on korkea eli se tarvii tekemistä ja koira on ihmisystävällinen. Eli ihan kiva harrastuskoiran alku. Et tässä meidän testi lyhykäisyydessään. Kivaa oli seurata miten pikkuinen selvisi ko. testistä sillä se oli vasta 2 viikkoa 2 vrk yli sallitun alaikärajan. Eipähän ole päästy koulutuksella vääristämään tulosta. Seuraavaksi on sitten joskus luonnetestin vuoro. Mielenkiintoista nähdä miten se siinä pärjää...

Isäänsä on tullut ja äitiinsäkin, sillä Vindillä on ennestään 2 luonnetestattua koiraa jotka kumpikin on paukkuvarma. Ja nopea palautuminen ja ei-kuormittuminen lupaa hyvää kun ajatellaan koiran kisastressin kestoa. Tällaisella koiralla on hyvä harrastaa mitä vaan.

LISÄYS 1.12. :  Kun oltiin menomatkalla niin mun kaasujalka painoi pikkaisen liikaa ja kamera välähti.      Tänään tuli sit lappu : kirjallinen huomautus 4 km:n ylityksestä. Huh helpotusta....! Pitänee pitää navigaattoria autossa, varoittaa kameroista.    Ei vaineskaan: rajoituksia on noudatettava.  Turvallisuuden takia.  Muistakaa siis kaikki autoilevat koiraimmeiset: ajelkaa rajoitusten mukaan !!!!

LISÄYS 2.12. : Oho ! Nopeaa toimintaa kennelliitolla ! NYT jo on tulos Koiranetissä  täällä !