Koko Fennican R-pentue eli Rurik, Romeo, Ruusa ja Ryback täyttää huomenna 9 kk eli näyttelyissä odottavat "aikuisten" kehät. Tai ei nyt ihan aikuisten mutta kuitenkin SERTimahdollisuus on olemassa. Me odotellaan ainakin jonkin aikaa kun "Uivelo" on vielä niin varsamainen  mutta kyllä me jonnekin tässä keväämmällä mennään.
Facebookissa oli Ruutisesta naamakuva ja sitä oli kommentoinut eräs ruotsalainen herra Peter Erlandsson: "Din hund är av bra rastyp. Jag blir så lycklig när jag ser noslängd i ett västgötehuvud. För att inte tala om ordentliga öron."  Eli vapaasti suomennettuna: "Koirasi on hyvää rotutyyppiä. Tulen niin onnelliseksi kun näen göötin päässä kuonossa pituutta. Puhumattakaan kunnollisista korvista." Tämä Erlandsson oli jotenkin tuttu nimi mutta en saanut päähäni KUKA hän on ja kun kysyin asiasta tietävältä sain kuulla että kyseessä on yksi harvoista ruotsalaisista jalostustarkastajista. Kiva kehu noin rotua tuntevalta ihmiseltä ! Onnea vaan kasvattajalle. Onnistunut lopputulos - ainakin vielä tässä vaiheessa. Eihän sitä tiedä millainen poika on sit "valmiina" mutta hyvältä näyttää yhä. Tänään käytiin puntarilla ja 11 kiloa ylittyi, tosin vain 100 gramman verran mutta silti. Korkeutta en ole vielä saanut mitattua mutta yritän saada säkämitan lainaan että saisin tietää Ruutisen "strategiset mitat". Veikkaus on siinä 31-32 cm. Bellaa isompi, Jonea pienempi.

Alla kyseinen kuva.

Ja jos tämä vaikuttaa kehuskelulta niin olen vain iloinen että JOKU joka siis todella tuntee rodun arvostaa mun koiraa. Se että olen iloinen että koirani pärjää näyttelyissä/kisoissa johtuu vaan siitä että musta on kiva että pärjätään. Olen tavallaan uusi koirapuolella ja ekan koirani kanssa ei oikein saatu mitään. Nyt jos jotain tulee niin se on kivaa. Ja vaikka olen iloinen että oma koira (lähinnä Jonni, Bellalla KAIKKI on plussaa) voittaa jonkun muun koiran niin se EI tarkoita että pitäisin muita koiria huonompina. Näyttelyissä tuomari ratkaisee ja agikisoissa kello ja virhepisteet. Mulle on yks ja hailee miten joidenkin muiden koirat pärjää/ei pärjää. Mä haluan vaan nauttia omista koiristani ja jos niiden kans saa menestystä niin mikä ettei. Ja jos ei niin mikä ettei. Toisella tuomarilla tulos voi hyvinkin olla ihan toisenlainen. Kauneus on katsojan silmässä. Joskus ihmettelen miksi Jone pärjää sillä se on jotenkin erilaisen näköinen kuin moni muu. Jytkympi. Mutta kun siitä tuomarit tykkää niin...mikäs mä olen sanomaan. Tärkeintä mulle on että koira on terve ja mä saan nauttia sen seurasta. Mulle koira on KAVERI. Kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan, mulle mun koirat on rakkaita kavereita joita ilman en voisi kuvitella olevani.

Ja se joku joka kirjoittelee anonyymisti: laita nimi. Ole rohkea. Suomessa on sananvapaus eli kaikkea saa kirjoitella. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mutta vaatii selkärankaa että pystyy tunnustamaan oman kantansa ja mielipiteensä. Ja jos et pysty allekirjoittamaan sanomisiasi niin olkoon. Mun mielipide on: mä tykkään mun koiristani ja olen kiitollinen siitä että mulla on ne. Mulle ne on parhaita maailmassa ja muut saa ajatella mitä haluaa. MÄ tiedän millaisia mun koirat on ja kun kerta mulle koira "kelpaa" niin sen ei pitäis olla kenekään muun asia. Piste. En kommentoi enempää tästä asiasta.

TOIVOTAN ONNEA FENNICAN R-PENNUILLE vuosimallia 2009 yhdeksän kuukauden rajapyykin saavuttamisesta !!!  Outi 

Vertailun vuoksi kuvat isästä ja pojasta kummankin viimeisestä pentukoitoksesta. Molemmat sai KP:n, Jonni oli BIS-3-pentu ja Ruuti PEK 2. Hyvin meni molemmilla. Tuomareina oli kummallakin ruotsalainen, Jonella Ove Germundsson ja Ruulla Carl-Gustav Stafberg. Jonesta on ruotsalaiset tykänneet aina. Sen valioitti Anita Whitmars ja Inttivalioitti Göran Bodegård.

Jonen kuva Kajaanista 2001 ja Ruun Turusta 2009  

 (C) Annamaija Hautala

Näkyy selvästi että Jone on aikuisemman näköinen. Ruussa on paljon isäänsä, kaulaa on enemmän mutta ryhti ja esiintyminen on samaa luokkaa. Ja molemmilla on hyvä takaosa. Hieno poika on Jonella. Jonen eka pentu oli muuten eilen terveystarkissa. Lonkat lähti A:na, polvet oli 0-0, selkä terve ja kyynärät 0-0. Eli hieno tulos. Hyvää jälkeä jättää meitin ukko. Tänä keväänä/kesällä nähdään sit miten terveitä ovat Ruu + sisarukset.

Tultiin just Turkkusesta. Kiva oli reissu. Hotelli oli ihana ja ihan näyttelypaikan vieressä ! Ei ois paremmin voinut sattua ! Nyt "hieman" väsyttää joten loput huomisen lehdessä. Mutta sen verran kertoilen että tuliaisina oli "perheeseen" 3 luokkavoittoa: Jone VSP-VET, Ruusa Jonen tytär VSP-PENTU  (ONNEA KIRSI ja INGA  JA Vindi ja Minna !!! Hienoja pentuja on Vindillä !) , Bella voitti AVO-nartut EH-tuloksella ja hyvällä arvostelulla. Ruuti-vaaveli on vielä ihan kesken kehityksen mutta silti napsahti urospennuissa hopeatila KP:n kera joten eipä ois päivä paremmin voinut päättyä. Lisäksi kun Jone oli vielä lähes 10-vuotiaana PU-3 !!!!  Pappa pesi monta nuorempaa ! Jee ! Mut kun on hyvä koira niin sillä pärjää vanhempanakin ja vaikka idästä ollaan niin kyllä sitä siellä isoissakin ympyröissä näkyy menestystä tulevan...!  Ei se määrä vaan laatu ratkaisee.  Tuulalle kiitokset herran esittämisestä ja Hallalle ja Kirsille kuvien ottamisesta. Kiva reissu vaikka ikävä oli tulla tänne pakkaseen. Siellä kun oli niin lämmintä...!

Ruutinen rusetteineen. Eka...eikä jääne viimeiseksi ?

JATKOA:  Urospentujen paras oli Lahden pentunäyttelyssä nähty Bodeneis-pentu, silloin taisi olla toinen ? Narttujen voitto ja ROP meni ikinuorelle Geeballe joka oli lopulta RYP-3 ja BIS-VET. Urokset voitti Carr Calgary joten Kirsillä oli hieno päivä. Kasvattajaluokan voitti Antimosten yhdenmukainen ja kaunis, tasalaatuinen ryhmä. Olivat kuin samasta puusta veistettyjä. Kauniita ja iloisia koiria. Tapasin kaksi Antimos-poikaa jotka, ellen väärin käsittänyt, asuvat Puolassa ja olivat kumpikin ihanan ystävällisiä ja reippaita. Hännät heiluivat vaan iloisesti ! :-)  Vetskuissa narttupuolella kisasi myös vanharouva Espe, joka on Tuulan Cillan äiti ja Ricon ja Avan mummo. Vetskuissa oli myös Nallenevan narttu joka oli tosi timmissä kunnossa. Hyvin nää göötit säilyy. Narttujen CACIBin ja SERTin vei Piitu-söpöläinen. Urosten vastaavat meni Ruotsiin Grålötens Tut I Lurenille. Kauheasti en kerinnyt katsella kehiä kun piti sompailla kolmen koiran kanssa. Kahden kanssakin oli välillä vaikeaa mutta kolme...ehkä siihen tottuu ? Ruutsa saa kasvaa vielä ennen kuin seuraavan kerran mennään näytille. Se vaan on vielä niin kesken. Nyt ollaan sit kotona ja ollaan kaikki vähän väsyjä. Pakkasta ON ! :-(  Ois pitänyt jäädä Turkuun...! Mutta reissu oli kiva, eli uusintamatkaa voisi harkita.  Varsinkin kun hotellikin oli mahtava. Ja sijainti ei olisi voinut olla parempi ! Tuomarista sen verran että oli ihana, rauhallinen, tiesi mitä etsi ja käsitteli koiria rauhallisesti. Ihme oli että hän VAIKUTTI arvostelevan hitaasti mutta aikataulu piti minuutilleen. Eli osaava tyyppi. Kiirettä ei ollut. Oli kiva tuttavuus jolle vien koirani mielellään uudestaan.

LISÄÄ LISÄYKSIÄ: Annamaija Hautala oli ottanut kuvia näyttelyssä ja meitinkin haukuista oli edustavia otoksia. Kiitokset ja kaikki kunnia kuvaajalle ! Olen vähän rajaillut niitä, toivottavasti ei haittaa ? Eli alla ko. kuvat.

Ruutsa  "utmärkt bett, bra hals, rygg, bakställ"

Jone  "utmärkt huvud, bra hals och rygg"

Belli  "nätt huvud, bra linjer"
kuvien (C) Annamaija Hautala

Lisää kuvia näyttelystä:  täältä

Jaahas, se siitä sitten. Treenit voi taas unohtaa.  "Lämmintä" eli siis treenikelpoista säätä oli vain viikon verran.  No päästiinpä edes alkuun...!  Nyt pakkaslukemat näyttää taas sen verran hirveiltä että hyvä kun käydään edes lenkillä. Koirilla ei ole MITÄÄN hinkua ulos kylmään tassujaan palelluttamaan. Hyvää juttu sillä ei se ulkoilu ole mullekaan herkkua kun naama jäätyy. Kaunista on, se täytyy myöntää, mutta ois ees pikkaisen vähemmän pakkasta...!
Olen pakkaillut kamoja ja yrittänyt muistaa pakata kaiken oleellisen. Ja koiratkin ois hyvä ottaa mukaan kun huomenna lähdetään reissuun. Kerran meinas jäädä koira kotia kun lähdettiin näytelmiin. Mä vaan mietin kaikkea muuta mitä vois unohtaa ja unohdin sen tärkeimmän. Autoa startatessa mun kaveri sanoi (oli seuraneitinä) että unohtuikos jotain ja siellähän se koira katseli tarhasta että jätätkö mut ottamatta mukaan ? Uups. No, ei noi göötit VOI unohtua, nehän on aina jaloissa. Toivttavasti olen muistanut kaiken tärkeimmän pakata. Jos jotain jää niin ei sitä varmaan kaivata. Paperit on, kuteet on, ruuat on, kupit on, remelit on,...mitä muuta ? Hotellin varauskin on OK, tarkistin sen eilen. Tomppa lähtee mukaan ettei eksytä. Ja onneks on koko päivä ajella kun pomo antoi vapaata. KIITOKSET OLLILLE !!!   Koirille pitää ehkä ostaa extra-nameja, mutta muuten kaiken pitäis olla OK.  Farmi jää vähäks aikaa kesannolle, en ole istuttanut nyt mitään kun olen 3 päivää pois. Mansikkasato meni harakoille kun ne oli kuihtuneet ennen kuin ehdin korjata sadon. Mä en ole mikään viherpeukalo...! Maanantaina kerrotaan sit kuulumisia jos niitä tulee. Hyviä viikonloppuja !

Silmätarkkiuutisia Ruåtsista: Ruutsan emänisä S. Fabian Maximal on silmätarkastettu terveeksi 7.1. tänä vuonna, ja koira on syntynyt 9.11. -02 eli reilun seitsemän vuoden ikäisenä yhä OK. Jee !

Eilen oltiin Ruutsan kanssa Gööttitreffeillä. Mukana oli tuttuja mutta myös uusi tuttavuus: Caprin (Fennican Caunis Capri) sisko Senja. Muita paikalla olijoita oli Ruun ohella Jasu, Ronja, Minttu, Kelpo ja Cilla. Eli kivasti porukkaa. Hasukaa oli ja energiaa kului, illalla oli ihan rauhallinen koira. Ruu tapasi illalla myös uuden ihmistuttavuuden: mun kaverin Otto-pojan, ikä 12 viikkoa. Ruutsa oli erittäin kiinnostunut vaavista mutta oli myöskin varovainen. Tutki ja oli kiinnostunut mutta "käsitteli varoen".  Fiksu koira. Seuras hyvin kiinnostuneesti pikku miestä.
Jonella oli tänään hauska agiliitopäivä Sirkun kaa. Meidän seura järkkäs möllit ja Jone pääs juoksemaan pari kisaa. Innolla oli mennyt. KIITTI SIRKULLE KOIRAN VIEMISESTÄ ! Mun piti olla töissä mutta jo toisena päivänä tän viikon aikana muhun iski sellainen migreeni että jäin kotio potemaan päätäni. Ei kiva. Toivottavasti ei ens viikolla ole...!  Nyt näyttää taas pakkanen nousevan joten saataneen heittää treeneille hyvästit ens viikolla. Onneks menneellä viikolla koirat pääsi treenien makuun.

 Meidän koiria voi kuvata myös seuraavilla tavoilla (puoluekannat käsitelty jo):
Kalat: Jonni on lahna. Näyttää naamastaan lahnalta kun makaa maassa kun koirat leikkii hippaa. Ruu on ruutana. Sivusta katsottuna on tavaraa, ylhäältä päin kaponen (vielä). Bella taas on silakka. Pieni, eloisa ja solakka ja nopealiikkeinen kuin elohopea.
Ruuat: Jone on vanhanajan joulukinkku: lihaisa, leveä, muhkea. Ruu on pikkukinkku, juhlakinkku. Pienempi, ei niin muhkea, mutta silti paljon tavaraa. Bella taas on potka. Pieni ja luisempi mutta silti täyttä tavaraa. (Kun nyt sianlihasta tykätään...)  Eli onhan näitä ajatuksia käynyt mielessä että millä asioilla koiraa voisi kuvata...!

Onko tässä järkee on sit  IHAN eri asia !

KALAT: 

RUUAT: 

 NIIN se aika kuluu ! Ruutsa Ruutinen on jo 8-kuinen jätkänalku ! Ja ihan vasta se oli ihan pieni pilke isänsä silmäkulmassa...! No, toisaalta on ihan kiva että poika "ikääntyy", jospa tulisi sitä "järkeäkin" samalla pääkoppaan. Onhan se fiksu ja ihana haukku mutta vielä turhan "keksivä" ja utelias. Ja KAIKKI - siis  IHAN  kaikki - mieleenkiintoinen otetaan suuhun. Just tässä hiljan unohdin mun paremman puhe-elimen Ruutsan ulottuville ja se oli tutkinut kuulokkeiden remeleitä sillä seurauksella että kuulokkeiden liitin hajosi ja radiota ei voinut kuunnella. Piti ostaa uusi johto. No MITÄS  JÄTIN ! Oma moka. Mutta Ruutinen on NIIN nopea että kun silmä välttää ihan nanosekunnin verran niin poitsu pyrähtää ei-sallittuun paikkaan ja alkaa askarrella, viipymättä. Onneksi mitään ei vielä ole sattunut (koputtaa puuta) ja ollaan yritetty aina muistaa laittaa kaikki tavarat tarpeeksi ylös ja sellaiset ovet kii joden takana on jotain mitä Ruuti ei saa saada käsiinsä (tai siis: hampaisiinsa). Munkin huone on verkotettu s.e. en pääse tekemään mitään tietsarin näppäimistöllä (verkon takana), kirjahylly on no-go zone, samoiten sängyn alusta (sähköjohtoja pilvin pimein, verkotettu). Mutta parempi katsoa kuin katua. Otin tänään muutaman kuva, en enempää, kun muistikortti on täysi. Laitan jonkun tänne jos/kun kerkiän. Tänään on "synttärin" kunniaksi ollut lämmintä, vain jotain -6 !!! JEE !! Päästäisköhän illalla juoksentelemaan ravitsulle ???

ONNEA  RAKKAALLE  PIKKUISELLE !

LISÄYS: Illalla alkoi tuulla mutta silti käytiin juoksemassa. Mä kuljin noin kilsan, Jone ehkä 1,5 km ja pienet 3-4 km ! Ne riehui ! Lunta on paljon, koirat meinaa hukkua hankeen. Alla niitä luvattuja kuvia...!

Nuutsa pihahangessa, kaulaa myöten...

Mietteliäs pikkuherra...mitähän päässä pyörii ?

Ruutsa 6.1. häntä kivasti kippuralla !

Isä ja poika 6.1., poika kohta isompi ? Isä on muhkeampi. Tietysti...! Ei ole omena pudonnut kauas puusta...!  

LISÄYS:  Eilen lenkillä Ruutsa  NOSTI  KOIPEAAN !!! Ei se ollut sellainen itsevarma nosto, vaan pikkaisen hapuileva, tasapaino pikkaisen oli hutera mutta NOSTO se oli ! Pikkumiehestä on tulossa hyvää vauhtia  ISO ! Vertailun vuoksi: Jone alkoi nostella koipeaan 10-kuisena. Eli pikkaisen etuajassa on Ruutinen...? Ja merkkailtu on jo pitkään. EI  siis SISÄLLE. Mutta ulkona, tyttöjen pisujen päälle ja välillä, kun isän silmä välttää, myös isukin pisujen päälle. Mutta Jone on kunkku, ei Ruutsa yritä edes puntturoida sille. Sais turpiin että rysähtää. On Jone sen verran kunkku että ei se sietäis mitään tollaiselta rääpäleeltä.   Ja kyllä Ruuti paikkansa tietää mitä Joneen tulee. Bellan kanssa on pieni kokeilu menossa...

Jaahas. Taas on uusi vuosi alkanut !  Ja kohta on edessä ne ajat kun Jonni pääsee näytelmiin ilmatteks, kun 10 vuoden rajapyykki on ylitetty. Hienosti herra vielä liikkuu, ei ikä paina.
Vuosi vaihtui paukkeessa, tosin ei ehkä yhtä räiskeessä kuin viime vuonna. Uudet säännökset + kova pakkanen vähensi varmaan osan paukuttelijoista. Tosin paukkeen määrällä ei ollut väliä, kukaan kun meillä ei pelkää. Yksi osa luonnetestistä on tullut nyt harjoiteltua: ampuminen. Tosin ilotulitus ei ihan vastaa ampumista mutta en oikein usko että Ruutsa reagoi siihenkään, sen verran nonchalantisti suhtautui naapurien räiskimiin paukkuihin.   Iltaa vietettiin Harry Potterin merkeissä ja seuraavana päivänä paleltiin. Tänäänkin on pakkasta ollut sen verran että lenkit on jääneet lyhyiksi.  Ollaan vietetty aikaa löhöilemällä ja on ihana lämmittävää kun kolme koiraa makoilee sängyssä/sohvalla vieressä. Muita lämmittimiä ei enää tarvita.
Enää ei ole pitkä aika vuoden ekoihin näytelmiin. Se moneenko mennään riippuu ekasta koitoksesta. Poika on vielä ihan nuorikko, saa nähdä onko se vielä valmis junnuihin. Nykyään kun on tuomareita jotka suosivat  valmiimpia "broilereja". Nuoren koiran tulisi saada olla ikäisensä oloinen, ei mikään jo nuorena kuin mini-aikuinen. Sellaisesta koirasta tulee helposti liian iso ja vaivainen. Mieluummin terve ja pentumainen kuin jo valmis ja myöhemmin rikkonainen kun nivelissä on sanomista kun koira on kasvanut liian nopsaan. Hiljaa hyvä tulee.  Nyt vaan toivotaan pakkasen laskua että päästäis treenaamaan. Onneksi kisakausi alkaa meillä vasta keväämmällä. Ois aika hankala kisata jos ei pääse treenaamaan ! Eikun hyvää kuluvaa vuotta vaan, näytelmissä/agikisoissa tavataan...! Alla kolmikko (troikka) yhden joululahjan kanssa. Jone omi tän, muillakin on omat sydämet mutta pienten lasten tavoin vai se yksi on SE mitä kaikki haluu, vaikka jokaisella oiskin samanlainen. Mutta ruohohan ON vihreämpää aidan toisella puolella...

 P.S. Ruutsilla on Jonea isommat korvat...tuleekohan siitä isäänsä isompi ?