Mitä poika edellä sitä isä perässä. Eli eilen oli Jonnin vuoro käydä tarkissa. Syytäkin oli sillä Pappa on vähän tehnyt ns. "inverted sneeze"-tyyppistä niiskutusta. Tämä liittyy usein nenäpunkkiin kuten nytkin onneksi. Tosin vähän epäilin olisiko taustalla ollut muutakin syytä mutta eilliset tarkat tutkimiset paljastivat että Pappa on erinomaisessa kunnossa. Pumppu toimii hyvin eikä ole laajentunut. Kouhkoäänet ovat hyvät ja kasvaimia ei ole. Maksassa, munuaisissa ei ole mitään vikaa niin kuvine kuin verkokeenkaan mukaan. Ja veren tulehdus- ja sokeriarvot olivat normirajojenn sisällä. Myös muukin sisukalusto (perna, suolisto, maha) olivat puhtaat. Ja mikä kivointa: lonkissa ei ollut kireyttä eikä reumaa ja selkä oli aivan kuten nuorella koiralla eli lähes 10 vuoden agiliitäminen ei ole aiheuttanut mitään vahinkoa äijän selälle. Ainoa mitä lääkäri sanoi oli se että painoa on hieman liikaa, eli laihikselle joutuu Pappa-parka. Mutta muuten - nenäpunkkiä lukuunottamatta - koira oli täysin terve, eli Jonni tullee ilostuttamaan meidän elämään vielä jonkin aikaa.   Ihanaa !!!!

Ruutimies oli tänään Ahon tarkissa. Otettiin silmät ja polvet, koska yhteishinta ei ollut paha ja samalla sain pysyvän polvilausunnon. Tulokset oli kivat: silmät oli terveet, ei edes ylimääräisiä ripsiäkään löytynyt. Polvetkin oli nollat, joten agilityn treenaamista voidaan jatkaa. Seuraava silmätarkki onkin sitten vasta 2 vuoden päästä. Et jesh ! Yhä terve poika, kuten siskokin tässä jokunen viikko sitten.

Ruuti tänään 5.5. eli syntymäpäivänään !

Tänään on kulunut tasan 3 vuotta siitä kun Vindi synnytti 8 pentua, isänä oma kulta Jonnini. Ikävä kyllä vain 4 pennuista jaksoi aikuisikään ja nyt ne täyttävät komiat kolme vuotta. Pennut saivat alkunsa 3 vuotta ja noin 63 vrk tätä ennen, eli tässä on todiste että Jonni osaa astua. Tämä ihan vaan tiedoksi eräälle henkilölle joka on kehdannut kotisivuillaan kirjoittaa että uros ei osannut astua. Kumman hyvin ensikertalaiselta sujui tämä myöhempi astutus. On se vaan kumma että joku sanoo itseään kasvattajaksi kun ei osaa edes oman kotona asuvan narttunsa juoksun kulkua tunnistaa. Mutta jos itsellä on uros joka astuu kaikkea joka liikkuu niin ihmekös tuo jos ilmoittaa väärän juoksun tärppipäivän.... progekin on keksitty ja se on pikkaisen myöhäistä otattaa vasta astutuspäivänä.... No, onneks tämä luku on takana päin ja Jonella on hienoja pentuja. Vanhimmallakin on taskussaan SERTi ja Ruuti on R-pentueen eka valio ja sisko Ruusa seurannee pian perässä, sillä se saavutti toisen SERTinsä Vappuna Hollolassa Saija Juutilaisen arvostelemana. Sama tuomari antoi Ruutille ekan SERTin joten samoja polkuja kuljetaan. Kolme pentua tästä pentueesta on tutkittu hyvin terveystuloksin. Ja Ruu seuraa isänsä jalanjäljissä agilityn parissa.
Eli ONNEA VAAN KOKO R-PENTUEELLE ! t. isukki Jonni !

Viikonloppu meni puhtaasti agilityn merkeissä ! Jari Suomalainen oli onnistuttu saamaan kouluttamaan meitä ja ilmoittauduin uhkarohkeasti molemmille päiville ! Ekan päivän rata oli vaikeahko ja tokan päivän oli sitten tavallaan vaikeampi osista kohtaa, eli helpolla ei päästy. Ekana päivänä ideana oli käännökset, ja miten ohjata niitä mahdollisimman jouheasti. Mikä ei mulle ole helppoa koska meikäläisellä on ns. kaksi vasenta jalkaa ja tavan valssitkin menee joskus ihan plörinäksi. Tokana päivänä oli sitten layeröintiä joka ihme kumma onnistui tokalla kerralla kun sain koiran irtoomaan putkeen ja sit kerkesin mennä sopivaan paikkaan ohjaaman rakki seuraavalle putkelle (joka siis oli se laeyröitävänä ollut este). Jouduin tekemään ns. paskavalssinkin radalla mutta koskapas niitä ei olla tehty ? Opin pari uutta ohjauskuviota ja sain oman nuppini sen verta kuriin että osasin jo toisena päivänä ohjata paremmin. On se vaan kumma kun keskittyminen menee harakoille koulutuksessa. Pää ei kestä ? Ja koira tietty huomaa että ohjaaja ei oo ihan kartalla ja tunkee sit paimentamaan jalkoihin. Huoh ! Mutta Jari oli ihmeen rauhallinen ja jaksoi selittää missä meni vikaan ja antoi aikaa korjata mokat. Ekana päivänä tehtiin rata alusta loppuun, tokana ei ehditty kun korjattavaa oli niin paljon. Mutta pääosiltaan meni ihan hyvin. Ja vauhtikin kuulemma riittää kolmosiin. Mutta nopeutta täytyy saada lisää jottei mee ihan liian tiukaksi. Pitää vaan treenata, treenata ja treenata vähän lisää. Hieno homma oli että koira ei ottanut itseensä vaan jaksoi toisenakin päivänä hyvin. Taisi olla innokkaampikin ? Eli intoa ja kuntoa on. Kun vain mulle saatais...  Nyt ei ihan vielä oo kisoja suunnitteilla mutta puolenkuun (touko-) jälkeen sitten alkaa vika kevätrytistys ennen kesää ja niitä nollia toivotaan. Ja tällaiset tiukat treenirupeamat vaan auttaa niiden nollien saamisessa. Kun tollaisia ratoja tuskin ihan kakkosissa näkyy. Ja myöskin juoksukestävyys lisääntyy, sekä koiralla että mulla. Et lisää tällaista toivotaan ! Ja nyt kun maa on sulanut niin takapihalle on jo ilmestynyt esteitä ja kepitkin tulevat sinne ihan piakkoin. Eli keppisulkeiset alkaa !

Hyvä on ollut elosi matka,
samassa tahdissa edelleen jatka.

Onnea   Jonnille  12-vuotispäivän johdosta. Olet Ihana ! Elämäni koira, Elämäni Rakkaus ja Paras Ystäväni. Pitkää ikää ja terveyttä.

                                        Rakkaudella Outi

Ja vähän eillisestä.....

21.4.   Kiihtelysvaaran ryhmänäyttely jatkoi tän vuoden menestyksekästä näyttelyturneeta. Tuomarina Markku Mähönen. Kaikille koirille ERI, Bella vaan ei saanut SA:ta, mikä oli harmi sillä tällöin se olisi valioitunut, koska muita narttuja ei ollut ja Bella olisi saanut viimeisen SERTinsä. Mutta ERI on hyvä saavutus sillä vielä jokunen vuosi sitten EH:kin oli hyvä arvosana. Ruuti vei pojista pitemmän korren Jonnin ollessa täysin tympääntynyt koko hommaan. Oli joutunut odottelemaan ja paikka oli aika kurainen (kehä ei mutta muut paikat kyllä). Joten Ruu oli ROP ja Jone PU-2 ja ROP-VET ja Bellakin sai pystin ja rusetin kun ei tarvii SA:ta ollakseen VSP-VET. Eli kaikille tuli jotain. Aika mageeta. Kahdessa perättäisessä näyttelyssä ollaan viety lähes kaikki vietävä. Yhtä SA:ta vaille jäätiin tällä kertaa mutta ehkä se Bellallekin tulee vielä joskus. Toivoa sopii. Nyt on sit vuorossa vain aksakisoja ainakin näillä näkymin. Näytelmiä ei ole katsottu. Vanhuksille lepoa ja Ruulle treeniä ja kisoja. Ens viikonloppu menee Jari Suomalaisen agikoulutuksessa. Tulee rankka viikonloppu....

Tää vuosi on mennyt agikisojen ja treenien osalta ihan pieleen mun sairastelun ja koirien kennelyskän takia. Ei olla voitu käydä treeneissä ja kisoja on jouduttu jättää väliin joko mun sairastelun tai koirien kennelyskän ja karanteeniajan takia. Yhdet kisat jäi väliin hautajaisten takia. Joten eilen lähdin kisaamaan Mämmikarkeloihin ihan vaan sen takia että nyt oli PAKKO tehdä jotain, muuten nuppi sekoaa ! Harjoittelu oli puutteellinen: viime viikolla yhdet treenit, tällä viikolla hallilla yksittäisten esteiden treeniä ja torstaina treenirymän sisäiset möllit jossa tuloksena HYL mun ohjausvirheen takia. Mutta Niina antoi mulle kullanarvoisia ohjeita miten mun pitää asennoitua kisoihin saadakseni aikaan hyvän suorituksen. EI saa miettiä että pitää tehdä nolla tai edes varma suoritus. Pitää juosta apinan raivolla, ohjata sujuvasti, muistaa pitää koira koko ajan edes silmäkulmassa, eli pitää se mukana, pitää kertoa sille ajoissa minne mennään ja ei saa unohtaa sitä selän taakse. Luota koiraan !  Kun ohjaus pelaa ja mä juosen ne nollat tulee kun on tullakseen. Ja yllätyksekseni eilen TULI yksi nolla, kahden hienon HYLyn kera. Ekalla radalla (hypäri kaiken lisäksi) mun ohjaus onnistui sen verta hyvin että Ruuti sai nollavoiton ja ekan LUVAn kolmannessa kakkosten startissaan ! Ja tokalla radallakin nolla oli tulossa tokavikalle esteelle asti mut sit mä ohjasin Ruun väärälle esteelle. Pienestä oli kii. Mut muuten mun vauhti ja ohjaus on parantuneet huomattavasti ! Pohjan mun "osaamiselle" antoi Elina talven treeneissä ja Niina on sit hionut lisää, mm. rintamasuunnan merkitystä, vauhtia ja muutenkin liikkumista ja radalla sijoittumista. Eli KIITOKSET  hyvistä neuvoista !!! Koira pelittää hyvin kun mä vaan oon oikeessa paikassa oikeaan aikaan. Niinan kaa jatketaan ja olen lisäksi uudessa treeniryhmässä, josta toivon saavani uusia paloja mun ohjauskokonaisuuteen. Yllä olevassa kuvassa Ruu oli vasta opettelemassa lajin saloihin, nyt se alkaa pelittää kuin "oikea" agikoira. Kun se saa taas startteja ja lähinnä treeniä vyönsä alle niin eiköhän siitä kehkeydy ihan hyvä agikoira. Raakilehan se on yhä, mutta lupaava sellainen. Isukki saa olla ylpeä pojastaan. Ja kasvattaja-Ingalle kiitokset, olen saanut sulta kaksi hyvää koiraa. Enempää ei voisi toivoa ! Nyt alkaa tavoite - kolmoset - olla jo ihan realistinen. Enää kaksi LUVAA ja kuninkuusluokka - here we come !

Alkuvuosi on mennyt sairastellessa ja Enon näyttely 3.3. oli ensimmäinen virallinen koitos meidän kolmikolle. Tuomarina ryhmiksessä oli Leni Finne jolta Bella sai ensimmäisen laatuarvosanan Suomeen tulonsa jälkeen (Oulussa 2005). Jonninkin otin mukaan kun se on vielä hyvässä kunnossa ja kun se kerta pääsi ilmatteks. JA koska kehä oli ekana eikä Pappa joutunut pahemmin odottelemaan ja tylsistymään. Gööttejä oli 6, kolme kumpaakin sukupuolta. Yksi valioitunut narttu oli jäänyt pois. Tuomari antoi arvosteluja laidasta laitaan. Ekana uroksena kehään meni nuorten luokan töpö uros, joka oli hieman köyryselkäinen (köyristi lanneosaansa) ja se sai EH:n. Ruuti sai SA:n ja mun iloksi myös Jonni jaksettuaan ravata irtonaisesti ja reippaasti. PU-kehässä Jonea vei ystävällinen naishenkilö joka tarjoutui esittämään Pappaa. Ja koska tuomari "oli  heikkona vanhuksiin" Ruuti sai jälleen kunnian jäädä isänsä jälkeen. Eli Jone oli PU-1 ja Ruu PU-2. Nartuissa oli 2 Cimillan koiraa AVO-luokassa. Ekana mennyt hännällinen narttu sai H:n ja toisena mennyt töpö sai ERI:n ja SA:n. Sit oli Bellan vuoro. Tuomari tykkäs "mummosta" ja se sai ERI:n ja SA:n. Mikä oli mulle yllätys sillä olin toivonut maksimissaan ERIä. Sitten oli PN-kehän vuoro ja Bella  VOITTI  nartut ja sai SERTin !!!! Tuomari oli kans ihmeissään sillä oli luullut Beetä jo valmiiks valioksi.   Sitten oli ROP-kehä. Jonea vei meidän lähellä asuva miestuttu, joka oli issikkansa kanssa seuraavana vuorossa. Ja mun ihmetykseksi ja kummastukseksi Bella vei pisimmän korren ja vei ROPin ja ROP-VETeraanin Jonen kuonon edestä !!!!! Et Bella parantaa ! On kuin hyvä viini, paranee vanhetessaan !!! Kiva synttärilahja.  Nyt kaikki mun koirat on olleet ROPpeja !!!! Ja ehkä Bellasta vielä leivotaan valiokin ??? Kun puuttuu enää yksi SERTi ! Uskomatonta.

LISÄYS 15.3. : Enosta tuli mukaan myös muutakin kuin pystejä ja rusetteja. Lauantaina Ruu ja Bee alkoi köhiä, Jone on onneks vaan tyytynyt tiiskuttamaan. Eli  KENNELYSKÄ  iski meidän hauvoihin. Eli taas jatkuu tauko aksan parista. Mutta parannellaan tää kunnolla, koska jälkitaudit on ilkeitä !!!!! Paraneminen on alkanut lupaavasti joten hyvällä säkällä päästään pääsiäisenä Mämmikarkeloihin Ruun kanssa. Mutta ensin käydään verikokeissa jotta tsekataan että koira todellakin ON terve. Mutta toistaiseksi lepo vain.

Ystäville, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, jotka hyväksyvät minun periaatteeni kuten minäkin hyväksyn heidän, joiden kanssa voi riidelläkin ilman että ystävyys loppuu siihen, joiden kanssa voi jakaa sekä ilot että surut, jotka ovat luotettavia ja joille voi uskoa salaisimmat ajatuksetkin. Ja erityisesti näille karvaisille ystäville jotka ovat kaikkein uskollisimpia, jotka rakastavat minua koko sydämestään puutteistani huolimatta. Vastapalveluksena pidän heistä hyvää huolta. Ja tässä näkee myös koirien ystävyyden: Bella ja Ruu samassa petissä   !!!! Ja peti ei ole iso yhdellekään ! Sopu sijaa antaa !

HYVÄÄ  YSTÄVÄNPÄIVÄÄ  KAIKILLE  YSTÄVILLENI !

Vuosi 2012 on jo hyvällä alulla. Nyt on aika miettiä viime vuoden plussia ja miinuksia eli mitä jäi käteen. Terveyspuolella plussana Ruun terveystarkkitulokset, miinuksena Jonnin kiveskasvain ja sen seurauksena tehty kastraatio, mutta plussaa sekin oli tavallaan sillä leikkaus jatkoi koiran elämää toivottavasti. Muuten koirat olivat terveitä. Näyttelypuolella ilonaiheita Ruun kaksi valionarvoa ja Jonen pärjääminen vielä veteraaninakin ollen jopa kerran ROP voittaen nuoremmat kilpakumppaninsa. ROP-VET ja VSP-VET tuloksia tuli yhteensä 5 joten hyvin meni. Ruukin oli 2 x ROP ja 2 x VSP joten sekin pärjäsi hienosti. Bellakin sain ERIä jopa Ruotsin pääerkkarissa joten senkin näyttelyt sujui hyvin. Suomesta tuloksena VA-SERT ja PN-2 joten ei hullummin pikku rääpäleeltä jota pennuksi luullaan. Jonen agilitykisaura jäi kahden startin pituiseksi ja nyt sillä korkeintaan treenataan mielen iloksi. Bella sai viisi palkintosijaa mutta loppuvuodesta Ruu vei kaiken huomion. Sain sen nostettua kakkosiin yhteensä 17 startilla eli isäänsä nopeammin. Ja kerittiin kisata kakkosissakin. Rally-Tokossakin kisattiin kerran EV-kisoissa Ruotsissa ja sitten Hyvinkäällä marraskuussa. Vuoden THE tapaus oli kuitenkin Ruutin saama Sankarikoira-arvo. Palkinnon haimme Voittaja 2011-näyttelyssä. Myös yhdistyskin palkitsi Ruutin joten 4.12. oli ikimuistettava.

Yksi kiva juttu sattui 2011: meille tuli neljäs koira, Danga's Stina-Ö eli Lumikki joka asuu Oulussa Pasin ja Katjan ja Paulan hellässä hoivassa. Saa nähdä millainen neitokainen siitä kasvaa.  Ainakin se on hyvässä kodissa joten paremmin ei olisi voinut käydä. Tack Ingela för Stina !!!

Vuodelle 2012 ei ole sen ihmeempiä suunnitelmia. Näytelmiä ja Jonekin lähtee mukaan jos on sillä tuulella. Ruulle kisoja ja toivottavasti kolmosiin nousu. Bellan kaa agility on mietinnässä. Ruun silmäpeilaus on ajankohtainen keväällä.